...and whatnot

Moro! Kyseinen sana muuten on lyhenne joka tarkoittaa Filippiinien alkuperäismuslimivähemmistöä. The more you know. Niin, Filippiinien eteläosa eli Mindanaon saari jossa Davao sijaitsee on luokiteltu suht vaaralliseksi alueeksi esim. ulkoministeriön matkustustiedotteessa. Saarella on ollut pitkään konflikti muslimikapinallisten ja hallinnon välillä. Paikallisen radikaalijärjestön MILF(MNLF)-nimi sai meiltä osakseen "hieman" mustaa komiikkaa... Samoin Jolon saari, jossa tapahtui suomalaismiesten kidnappaus silloin kymmenisen vuotta sitten, aiheutti parit yolo-vitsit. Davaon kaupunki on kuitenkin turvallinen, mutta matkustaessamme sen ulkopuolelle muualle Mindanaoon meitä kehotettiin aina olemaan ryhmän mukana, ja esimerkiksi kun olimme tulossa pimeällä takaisin enchanted riveriltä auto tarkistettiin ja kun yhdelle tytölle tuli huono olo emme voineet antaa hänen ottaa happea ulkona kuin pikkuhetken. Ihmiset kuitenkin elävät ihan normaalisti vaik

Hei! Ensi viikolla pääsen muuttamaan pitkästä aikaa omaan asuntoon mistä olen erittäin riemuissani. Ei kämppiksiä, ei sukulaisia, omat kamat, omat aikataulut! Vaikka nyt ei ole varaa millään tasolla niin sanotusti sisustaa niin tykkään silti haaveilla tulevaisuuden varalle. Tulevassa kämpässä on tosiaan muovimatto että niin. Ehkä noihin puulattia-tiiliseinä-seinänmittainen kirjahylly-ihanuuksiin on vielä aikaa :D

Hehei. Tarinoinpa tällä kertaa vuorenvalloituksestamme. Kiivettiin siis Filippiinien korkeimmalle vuorelle Mount Apolle (2950 m) ja tehtiin homma ihan kunnolla eli oltiin reissussa neljä päivää ja kolme yötä. Koko matkan huikein kokemus. Meillä oli kunnon VIP-vaellus, omat oppaat ja 'porterit' eli tyyppejä jotka kanto kaikki ruokatarvikkeet, teltat ym. Ihan sairasta kun tyypit vetää tuosta noin vaan 30 kiloset rinkat selässä ylös vuorta... Samalla kun me ollaan puhkipoikki jo omien pienten reppujemme kanssa. Nojoo ne onki kasvanu siellä ja omien sanojensa mukaan se vuori on niitten leikkikenttä. Saatiin tosiaan kaikki tarvikkeet ja ruoka, itse piti vain hankkia kunnon vaatetus mikäli ei nyt ollu ihan varustautunu patikointireissuun ja ottanu esim. hanskoja mukaan Filippiineille hahah.  Ensimmäisenä päivänä mentiin pakulla kylään, josta hypättiin lava-autoon sinne lavalle tietty ja mentiin erittäin töyssyisä ja hauska noin puolituntinen hieman ylemmäs, jost

Hey! Suomen kevät, Suomen kesä - naureskellen ja silmiä pyöräytellen toistellaan näitä termejä kun taivaalta tulee taas lunta/räntää/vettä pienen aurinkoisemman ja toivoa herättävän jakson jälkeen. Tämänpä takia hain sopivia asuja ja vaatekappaleita inspiroimaan pukeutumista näinä epävarmuuden aikoina. (Lookbook, Topshop, Modcloth) Viitaten säähän siis. (No kevätfiilistelyksihän se meni näin jälkikäteen postauksen ollessa valmiina...) Ja sen kunniaksi että kohta tulee lähtö maalta ihmisten ilmoille. Osaako sitä kaupunkiolosuhteisiin enää pukeutuakaan?

Jatkuu! Käytiin myös krokotiilipuistossa, jossa oli vähän myös muita eläimiä. Kun matkustan käyn melkein aina paikallisessa eläintarhassa ja oon yleisesti idean puolella, mutta nyt kun olin ensimmäistä kertaa Aasian puolella tuli hieman epämukava olo. Esimerkiksi tiikeri eli pienessä häkissä ja pidettiin vielä kaiken lisäksi pienemmässä häkissä kun se ei ei esiintynyt. Niinpä. Paikassa oli koko ajan kauhea älämölö mikä ei varmastikaan eläimille ole kovin kiva ympäristö elää ja tosiaan kaikki häkit olivat pieniä ja ihmisten aivan nenän edessä. Toivottavasti sisäänpääsyrahani menevät eläinten hyvinvoinnista huolehtimiseen ja paikan kehittämiseen. Paikan jujuhan oli siis krokotiilit ja siellä sai maistella krokotiilijätskiä ja itse krokolihaa. Itselle ei vielä oikein ruoka maistunut niin maistoin vaan muilta, lihaa siis. Voi sitten sanoa että on maistanut krokotiilin lihaa. Meidän arviot vaihteli, toiset sanoi että maistui naudalta, t

  Kuulin radiosta joku päivä että kun puoluejohtajilta oli kysytty lempikirjaa joku oli sanonut tämän? Jjuu, tietokirjat voi toki olla mieluisampia jollekin kuin perus fiktiivinen kirjallisuus mutta hmm. Itse kyllä mainitsisin LEMPIkirjakseni jonkun kirjan joka ei ihan näin kovin toisi itselle ajatuksia synkästä ja vaikeasta tulevaisuudesta. Tottakai kylmää faktaa tulee arvostaa, mutta olisiko tämä juuri se kirja jonka haluaisi ottaa mukaansa bunkkeriin johon joutuu lähtemään maailmanlaajuisen ydinsodan puhjettua öljyvaroista kiistellessä? Näin aiheeseen liittyvänä mielikuvaharjoituksena. Ha ha. Niin, tämän luin ennen reissuun lähtöä (reissuun missä lensin ties miten paljon öljyä...) ja olihan se oikein avaava katsaus siihen missä oikeasti mennään öljyn riittävyyden kanssa. Huomiota kiinnittää myös se miten riippuvainen Suomi onkaan Venäjästä. Tämä tuli myös esiin kun tein esitystä Suomen energiankäytöstä projektiin liittyen. Ki

Tää biisi soi IHAN joka paikassa ja ihmiset myöskin laulo tätä. Tuntui että tästä oli muodostunu Filippiinien kansallislaulu vähintään maaliskuun ajaksi. Tuo varmasti aina elävästi Filippiiniajan mieleen. Seuraavassa otteita päiväkirjamerkinnöistä: en nyt oikee mitenkä hirveesti lisäinfoo saanu siltä tyypiltä (jooei nuo nimet oikee pysy tällä hetkellä päässä) ja olinki niin nolo ja tirautin varmaa pari kyyneltä turhautuneisuudesta ku kävin tähä sohvalle aamu-unille eipä oo kummoset fasiliteetit, mutta haitanneeko tuo ja saa nähä kuinka kauan menee et uskallan mennä tuolla tienristeyksissä huiii menin mukaan kun joku saksalainen lähti täältä sillee "nice to meet u for half a day" meiningillä istuttii siinä suomalainen ja saksalaiset ja ootettiin niinku kunnon aikatauluja seuraavat ihmiset tekee ahaha söin semmosen hienon kalan! ahaha hieman eri ku suomessa missä voit ostaa lipun netistä tai edes lipun miltä tiskiltä tahansa, piti mennä tiety

Moi! Asiaankuuluva biisi alkuun ;). Nyt olen sitten ensimmäistä kertaa virallisesti kokopäivätyötön. Lukiosta kun pääsin suoraan ammattikorkeaan ja nyt on sieltä paperit hanskassa niin kovin kummalta tuntuu olla ns. toimettomana. Kämppä on onneksi jo löytynyt, joten voi täysipäiväisesti keskittyä työnhakuun. Viimeistään vappuna on kämppä vapaa, mutta edellisen vuokralaisen kanssa sovittiin että ilmoittaa kun tietää oman muuttopäivänsä. Ennen kuin lähdin reissuun tuntui sopivia avoimia paikkoja olevan ihan ok:sti, mutta nyt näyttää aika köyhältä. Täytyy olla itse yhteydessä suoraan yrityksiin, joskohan sitä jostain jonkun piilotyöpaikan kaivaisi. Ärsyttävintä on se, että olen oikeasti hyvä työntekijä ja työmoraali on korkealla teen mitä työtä tahansa, mutta vihaaaaan työnhakua, työhakemuksia ja kaikenmaailman hakuportaaleja, kerro itsestäsi-kysymyksiä ynnä muuta asiaan liittyvää.

Hellou Parin viikon jälkeen iski perinteinen huonovointisuusjakso ja kulttuurishokin se ikävä vaihe. Suurinpiirtein viikkosen se kesti, tosin niin että joka toinen päivä oli aina hämäävän hyvä olo mutta sitten taas vessa kutsui... Onneksi meni ohi ihan normaalina. Onneksi, koska kolmas viikonloppu oli tiukkasti täynnä ohjelmaa. Perjantaina (13.) meillä oli voimalaitosvisiitti projektin puitteissa ja iltapäivällä lähdettiin rannalle. Rannalla vietettiin yö mikä oli taas uusi kokemus ja ihan jäätävän hauskaa. Säästyin hyttysiltä kun sidoin maksihameen helman kiinni ja pään yli vedin ohuen huivini hahah. Pelattiin ties kuinka monta kierrosta rakasta juomapeliä king's cuppia.  Sieltä sitten väsyneinä (itse en ollu niin väsynyt kun kävin piristäytymässä aamu-uinnilla ja muutenkin alkuviikko oli mennyt levätessä mahataudin takia) lähdettiin aamulla ja arvottiin mentäisiinkö suoraan kaupunkiin vai toiselle kalliohyppypaikalle. Yksi oli saanut merestä jonkun inhottavan piston r

Hei vaan Tosiaan, omat kuvani menivät kameran mukana, joten kuvitukseksi käytän kavereitten kuvia ja elähtäneen puhelimeni otoksia. Saamattomuuttani suunnitelmistani poiketen en sitten ottanut kuvia ihan kaupungista, kaikki kuvat on jostain reissuilta ja häppeningeistä. No, vielä ainakin on ihan elävästi mielessä tutut Davaon kadut :) Lennot Amsterdamin, Abu Dhabin ja Manilan kautta menivät yllättävän sujuvasti, mutta väsymys ja yleinen olotila oli aika ennennäkemättömällä tasolla kun saavuin aamukuudelta Davaoon. Minut haettiin kentältä ja katselin taksin ikkunasta itselleni kovin vieraita maisemia. Kulttuurishokki painoi päälle luonnollisesti heti saavuttua, en oikein tiennyt mihin huoneeseen minun kuuluisi asettua (joku tyttö oli poissa joten ei ollut selvää missä huoneessa on tilaa jne.)  ja odotin vain asunnolla lisää infoa. Torkuin sohvalla ja olin vain todella väsynyt ja epätietoinen. No, loppujen lopuksi asetuin sitten siihen alkuperäiseen huoneeseen. Nukuin kahdel