Filippiinit 1

Hei vaan

Tosiaan, omat kuvani menivät kameran mukana, joten kuvitukseksi käytän kavereitten kuvia ja elähtäneen puhelimeni otoksia. Saamattomuuttani suunnitelmistani poiketen en sitten ottanut kuvia ihan kaupungista, kaikki kuvat on jostain reissuilta ja häppeningeistä. No, vielä ainakin on ihan elävästi mielessä tutut Davaon kadut :)

Lennot Amsterdamin, Abu Dhabin ja Manilan kautta menivät yllättävän sujuvasti, mutta väsymys ja yleinen olotila oli aika ennennäkemättömällä tasolla kun saavuin aamukuudelta Davaoon. Minut haettiin kentältä ja katselin taksin ikkunasta itselleni kovin vieraita maisemia. Kulttuurishokki painoi päälle luonnollisesti heti saavuttua, en oikein tiennyt mihin huoneeseen minun kuuluisi asettua (joku tyttö oli poissa joten ei ollut selvää missä huoneessa on tilaa jne.)  ja odotin vain asunnolla lisää infoa. Torkuin sohvalla ja olin vain todella väsynyt ja epätietoinen. No, loppujen lopuksi asetuin sitten siihen alkuperäiseen huoneeseen. Nukuin kahdella patjalla lattialla siis, mikä oli ihan jees koska ei tarvinnut jakaa sänkyä. Varsinkaan kun yksi huonetovereista oli muslimi ja heräsi yöllä ja aamulla rukoilemaan. Ensimmäisenä yönä heräsin tytön herätykseen mutta sen jälkeen nukuin sikeästi kuten yleensäkin kaiken häiriön ohi hahah. Vielä toisena päivänä olin hieman hukassa ja pysyin asunnolla koska suurin osa tyypeistä oli lähtenyt rannalle neljä tuntia ennen kuin itse saavuin...... Minkäs teet.

Siitä sitten hommat lutviutui ja kun porukka palasi reissusta alkoi oma tiimi muodostua. Paikallisia pyöri asuntolalla aina paljon mikä oli kivaa, toisin kuin Euroopassa jossa vaihdossa usein ei paikallisiin saa niin kontaktia. Ensimmäisellä viikolla työn puolesta meillä ei ollut kuin orientaatio, joten aika paljon vietettiin aikaa hmm, paikallisen oluen parissa ja tutustuttiin paikalliseen klubiin. Myöhemmin tosin ei missään yöelämässä pahemmin juostu. 

Tokalla viikolla kirjoitettiin itse projektiin liittyen blogipostauksia ja odotettiin että kolmas projektilainen saapuisi. Tehtiin myös esitykset oman maan energiantuotannosta ja esitettiin ne Department of Energyn edustajalle jonka kanssa oli orientaatiotapaaminen kaupungin ja koko saaren energiakriisistä. Tapaaminen oli vähemmän virallinen kuin oletin. Ja olin matkassa ilman läppäriä joten oli turhauttavaa saada samperin aipädiltä poweproint ohjelmasta esitys jotenkin johonkin josta sen voisi esittää projektorilla, no eipä mikään onnistunut niin esitin sen pitelemällä itse padia haha. Että onneksi ei ollut kovin virallinen. 

 

Niin, kolmantena päivänä mentiin projektitoverin kanssa paikallisen mukaan wakeboardaamaan (sori en tiiä onko suomenkielistä termiä) mikä oli hauskaa ja rankkaa, vaikkakin aika hemmetin turhauttavaa koska en päässyt edes polvillani yhtä kiekkaa ympäri - viimeinen mutka oli aina liikaa!! Toisen kokeilukerran jälkeen totesin et ei oo miun laji haha! Seisaaltaan en päässy ku ehkä kymmenen metriä. Mut hauskaa oli koitella. Varmaan ku ei oo kokemusta mistään tuollasesta niin ei oikeen lähe. Videossa näkyy mikä on homman nimi, kannattaa kattoo loppuun vaikka keskellä ei tapahdu :D

Ekana viikonloppuna käytiin vesiputouksella ja kalliolta hyppimässä. Oli hieeman epätodelliset maisemat ja kokemukset. Nää sijaitsi siis Samal -nimisellä saarella, joka on siis itsenäinen osa kaupunkia, jolla oma hallinto ja niin eespäin. Jos nyt oikein ymmärsin. Oli uskomatonta olla ihan oikeessa palmumetsäviidakkotropiikissa wow. Ja kyllä sai pelkotilat sillä reissulla kyytiä, kirjaimellisesti. Mentiin nimittäin perinteisellä kuljetustavalla putoukselta kalliopaikkaan. Oli mopo, oli kuljettaja ja oli kolme matkustajaa kypäröittä kyydissä. Huh huh. Niin ja kuoppaiset hiekkatiet yhtälöön vielä. Olin vielä ekalla kerralla siinä peräpaikalla niin heiluin aina pompuissa ja istuin koko matkan melkein vaan toisella perskannikalla. Joo-o. Olin niin tiloissa kyllä ekalla matkalla että en voinu kuvitellakaan että siitä vois nauttiakin. Ehei. Mutta takaisin päin istuin kuljettajan takana missä oli vähän turvallisempi ja vakaampi olo ja pystyi ehkä jo hieman fiilistelemäänkin. Myöhemmin jopa tosiaan voisin kuvailla kyytitapaa hauskaksi. Alemmassa kuvassa näkyy miun kauhun katse hahaa.

Päivä jatkui vielä kalliohyppypaikalle. Luulisi että kun on ollu melkein tunnin matkan sydän syrjällään ja pelännyt henkensä puolesta hyppääminen jostain viidestä kuudesta metristä olis ihan pikkujuttu. Noooooo eipä ollu. Olin ihan hyppäämässä, mutta jostain syystä se oli yks henkinen taistelu sitten itse reunalla. Huaargh. Varmaan 15 minuuttia arvoin siinä sit ja toistelin vaan "im gonna jump, im gonna jump, im gonna jump" haha. Jotenki sit sain itteni hyppäämään, mutta kunnon fail siitä sukeutui yllätys yllätys. Yritin mennä ilmeisesti johonki suojakyyryyn kun osuin veteen takamus edellä ja sehän ei sitten sattunutkaan yhtään.............. olin aika done sen jälkeen. Että en hypännyt toiste enkä myöhemminkään. Korkealta hyppäämiset jätän suosiolla muille, oli se sitten kalliolta, benjiköydestä tai helikopterista. Muistelointi jatkukoon seuraavassa postauksessa.