Mercy Closen mysteeri (Lukuhaaste 42)

Marian Keyes, Sophie Kinsella ja Cecelia Ahern on itselleni kultainen kolmikko kun puhutaan rantalukemisesta ja chick litistä. Yläasteella löysin kyseiset kirjailijat ja vuosien varrella on saanut luottaa taattuun viihteeseen. Romanttisia komedioitahan nämä ovat, kirjamuodossa. Nyt kun ei ole opiskeltavaa saati muutakaan hommaa tällä hetkellä, raahasin kirjastosta vinon pinon kirjoja mukaanlukien tämä Keyesin uusin (? ainakin itselleni tämä oli hyllyssä ainoa jota en ollut lukenut).

Kirja iski ehkä vähiten Keyesin kirjoista ja johtui osaltaan ehkä siitä että samaistuminen päähenkilöön oli hieman hankalaa, tämä kun ei pitänyt niin musiikista kuin syömisestäkään. Tarina kulkee katoamistapauksen ympärillä, jota kertoja Helen yksityisetsivänä yrittää selvittää. Tarinan toinen puoli on Helenin masennus, joka on mielestäni kirjoitettu todentuntuisesti vaikka kyseessä on viihdekirja (mustaa huumoria nääs).

Mercy Closen mysteeri tarttuu varmasti mukaan jos on aiemmin Keyesiä lukenut, mutta en suuremmin suosittelisi kirjaa. Ennemmin niitä muita.

LUKUHAASTE: 42. Kirja, jonka lukeminen hieman nolottaa sinua 

Periaatteessa olen vastaan kaikenlaista nolostelua mistään musiikkiin ym. mielipideasioihin liittyvistä asioista. Parhaiten lukuhaasteen kohdista tämä kirja kuitenkin käy tähän. Erikoisuudentavoittelija minussa tietty nolostelee tällaista ei-vakavastiotettavaa kirjallisuutta, mutta mikäpä siinä kun loppupeleissä se lukemisesta nauttiva osa ei tuollaisia asioita havaitse.