Leffaviikonloppu

Moikka!

Katselin tässä viikonlopun aikana kolme leffaa Viaplaysta kun sain nopeamman netin käytettäväksi. Vanhemmilla on Viasatin kanavapaketti niin saan siinä sitten sivussa sen ilmaiseksi käyttöön. Uusien leffojen joukosta bongasin heti Her ja The Lunchbox -elokuvat. Ekana katsoin Herin.

Joaquin Phoenix on yksi lempinäyttelijöistäni, joten lähtökohtaisesti elokuva oli jo reilusti plussan puolella. Toisaalta taasen Scarlett Johansson on näyttelijä, joka saa jotkut agrereaktiot itsessäni aikaan. Onneksi Scarlett on elokuvassa vain äänellään mukana. (Tosin ensimmäisten minuuttien aikana ärsytti jo pelkkä sekin.) Elokuvassa nähdään vain rajattu määrä hahmoja, mikä on nykyisin todella virkistävää. Elokuva on erityisen kauniisti kuvattu ja saanut kai cinematografiastaan palkintojakin. (Mikäköhän mahtaa olla suomenkielinen sana tuolle?) Ja äänimaailma ja musiikki oli myös todella kohdillaan. Tarina, jossa mies rakastuu inhimilliseen käyttöjärjestelmään on nykymaailmassa luontevan uskottava ja kerrottu hyvin. En osaa vieläkään sanoa olenko tyytyväinen vai pettynyt leffan loppuun. Tulen tämän varmasti jossain kohtaa katsomaan uudestaan.

Sitten katsoin muutaman vuoden (oho, 11 vuoden) takaisen leffan, joka tuntui olevan kaikkialla yhteen aikaan (no sillon 2004 varmaan...), The Aviatorin. Sehän oli sinänsä ihan laatuleffa, mutta toisaalta aika kyllästyttävä aiheellaan; rikas valkoinen mies jolla on ongelmia. Nojoo, Wolf of Wall Street on myöskin leffa rikkaasta valkoisesta miehestä jolla on ongelmia, mutta se olikin paljon parempi mielestäni hah. Itselle tv:n puolelta tuttuja näyttelijöitä oli hauska bongailla ja ihan kitumatta tämän katsoi, mutta en uudelleen taida koskaan sen pariin palata.

Sunnuntaileffaksi päätyi The Lunchbox. Luin metrosta ja jostain blogista tästä leffasta ja yllätyin kyllä iloisesti kun tämä oli ilmestynyt valikoimaan. Tarina kertoo lounasrasian päätymisestä väärälle henkilölle ja tästä alkavasta kirjeenvaihdosta varhaiseläkettä lähestyvän leskimiehen ja kotiäidin välillä. Tässäkin hahmoja on rajattu määrä ja elokuva hengittää mukavasti ja kulkee luonnollisesti. Elokuvasta jää ei vain kauhea nälkä (oi kun saisi joskus maistella intialaista kotiruokaa!) mutta myös todella hyvä mieli. Tämäkin menee ehdottomasti uusintakierroslistalle!