14.1.2015

Moikka!

Aika lailla syyhyttää sormia kirjoitella jotakin, mutta tällä hetkellä ei niin hirveästi naputeltavaa (onpas ällöttävän kuuloinen sana, mutta annan olla) päivistä löydy. Asun nyt nimittäin puolitoista kuukautta vanhemmillani, missä päivät kuluvat enimmäkseen siivotessa, kävelylenkeillä niillä kolmella eri reitillä, lukiessa ja hitaaseen nettiyhteyteen turhautuessa. Olen hitusta vaille valmistunut, odotan vielä yhdestä projektista kahta opintopistettä järjestelmään, minkä jälkeen voin ”hakea” valmistumista. Olin tässä aivan hermona kun en tiennyt onko opparini mennyt läpi, mutta en vaan ollut osannut tietää missä se näkyy juurikin siellä järjestelmässä. Eri paikassa kun oli kuin muut kurssit... Ei mennyt kuin kuukaudella yli virallisesta tutkintoajasta, joten ihan hyvin loppu hyvin. Monta kertaa olen huokaissutkin jo helpotuksesta tässä loppumetreillä, ainakin kun sain ensimmäisen version opparista lähetettyä, silloin varsinkin kun kävelin viimeistä kertaa ulos koulusta, ja todellakin nyt kun näin että kaikki kurssit ja oppari on mennyt läpi.

Lähtö Filippiineille vapaaehtoisprojektiin varmistui joulun alla, mutta tarkat päivät varmistuivat vasta uudenvuoden jälkeen. 21. helmikuuta lähden matkaan, hurjaa. Nyt siis tämä taantumuksen aika kotinurkissa onkin palautumista koulusta, joka ahdisti viime syksyn aika tehokkaasti sekä aikaa keskittyä työnhakuun sillä tähtäimellä että huhtikuussa maailmalta palatessa olisi tiedossa työtä vähintäänkin kesän ajaksi.